torstai 9. heinäkuuta 2015

Erottamattomat, sitä he ovat, onnelliset onnettomat...


Niin sitä on jo 8 vuotta (ja reilu kuukausi) jaettu tämän ihanuuden kanssa. Jotenkin se aika on vierähtänyt niin nopeasti. Muistan edelleen jokaisen päivän tarkalleen ihan Morson syntymästä asti... Kaikki hyvät ja huonot hetket. Koskaan en ole katunut, vaikka rahaa, aikaa ja hermoja tähän lurjukseen on mennyt. Ja paljon!

Muistan Morson ensihetket suuressa maailmassa. Se ei varsana ollut mitenkään sosiaalisesti lahjakas, sillä ennen kotiin muuttoa se ei juurikaan ollut ihmisten kanssa tekemisissä. Vain sen verran, kun me sitä ehdimme käydä katsomassa kasvattajan luona. Morson mielestä kaikki oli jännittävää, mutta samalla niin pelottavaa. Se juoksi aina vain emänsä ympärillä, kun kävimme sitä laitumella ihailemassa. Muistan, kuinka sen ensimmäisen kerran uskalsi kurottaa porkkanan kädestäni ja suostui rapsuteltavaksi... Näinkin pienet asiat tuntuvat niin suurilta ja hienoilta näin pitkän ajan päästä.
Paljon olemme jo saaneet kokea yhdessä ja paljon on vielä edessä! Olemme jo melkein kasvaneet kiinni toisiimme.


Nykyhetkeen palaten; Morson kanssa alkaa laukkatyöskentely sujumaan ihan oikeasti! Olen oppinut taas paljon uutta, kun sain taas yhden uuden hevosen ratsastettavakseni. Tämä uusi ratsuni on luonteellisesti jotenkin samalla aaltopituudella Morson kanssa ja ratsastettavuudessakin on paljon yhtäläisyyksiä.
Morso on yksi niistä hevosista, joiden ratsastuksessa alkuverryttely on se asia, joka ratkaisee koko työskentelyjakson laadun. Jos sen verryttelee laiskasti, ilman kunnollisia ja rentoja alkukäyntejä, antaa sen ravissa laahustaa etupainoisena ja itse haaveilee jostain ihan muusta, niin koko peli on menetetty. Jos Morsolle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden.
Morsoa pitää alkuverryttelyssä ratsastaa aina vähän reippaammin kuin mitä se itse haluaisi mennä. Se pitää saada reagoimaan heti alusta asti etenkin eteenpäin "ajaviin" apuihin, tai muuten se koko ratsastuksen ajan himmailee ja sluibaa, jos se vain saa pienimmänkin mahdollisuuden.
Tämän siitä sitten saa, kun on antanut hevoselle pikkusormen... Ja ilmeestäkin sen huomaa.

Nyt kun olen vihdoin tajunnut näinkin yksinkertaiset asiat, niin kaikki on alkanut sujua entistäkin paremmin. Kun hevonen on hereillä ja liikkuu omalla moottorilla, on sitä helpompi myös ratsastaa vähän enemmän "takaisinpäin" ja koota ilman, että rytmi tuhoutuu täysin.
Kovalla treenillä olemme saaneet laukanvaihdot molempiin suuntiin sujumaan ilman jäätäviä pukkeja välissä tai rikkoja ristilaukalle. Vasemmasta laukasta oikeaan on tietysti huomattavasti siistimpi, sillä "huonosta" laukasta on helpompi vaihtaa parempaan. Vaihto on puhdas ja takapää johtaa liikettä. Ehkä hivenen lyhyt, eikä vielä kovin ilmava, mutta kyllä sekin saadaan korjattua, kun saadaan vähän voimaa ja varmuutta vaihtoihin. Oikeasta laukasta vasempaan on aina vähän haasteellisempi juttu. Sekään ei ole ihan huonoimmasta päästä, mutta joskus tulee pieni pukki vaihdossa ja joskus etupää johtaa liikettä, mutta sekin on parantunut huomattavasti siitä, mitä se joskus oli.
Ravissa edelleen ratsastan paljon temponvaihteluita, sillä yritän saada mahdollisimman paljon voimaa takapäähän, jotta voin myöhemmällä ajalla ratsastaa Morsoa vähän enemmän ylöspäin.


Olin Suomessa lomalla kesäkuussa yhden viikon ja jottei siitä tulisi "hevoseton" loma, niin sain tuuppia kaverini ihanaa lämppäritammaa! Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä tällä tammalla ei oltu juuri tehty mitään maastoilua ihmeempää.
Ensimmäisellä ratsastuskerralla keskityin enimmäkseen siihen, että hevonen ymmärsi, mitä hain pohjeavuilla, ja että se keskittyisi väistämään pohjettani pyydettäessä. Tietenkin alkuun oli erimielisyyksiä, mutta pysyin kuitenkin tyynenä ja ymmärtäväisenä, sillä kaikki oli tammalle täysin uutta asiaa.
Hevonen kuitenkin osoitti melko nopeasti älykkyytensä, sillä ensimmäisten 5 minuutin käynnissä opettelun jälkeen sain jo ihan tyydyttävän peräänannon aikaiseksi. Enimmäkseen työskentelin käynnissä ensimmäisellä kerralla, mutta otin myös vähän raviakin loppuun. Ravia ei meinannut oikein irrota, kun meno oli niin jännittynyttä, mutta kyllä sekin lähti siitä rullaamaan, kun aikani ratsastin kärsivällisesti.
Heti ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen tamman kulkeminen oli jo huomattavasti kevyempää ja askellajit puhtaita. Laukkaa tosin aloin ratsastamaan vasta muutaman päivän työskentelyn jälkeen, sillä tiesin, että siihen joudun käyttämään vähän enemmän aikaa. Voin kuitenkin olla aika ylpeä sekä itsestäni, että hevosesta. Viikossa sain puskissa juoksevasta ponista ihan kelvollisen näköisen hevosen, josta ajan kanssa tulee varmasti todella kelpo harrasteratsu.
Tamma on kuitenkin todella fiksu, kaunis, suhteellisen hyväliikkeinen ja erittäin aktiivinen ja yhteistyöhaluinen persoona.
Omistajalle vain paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä!


Ehkä tämä tekstin määrä riittää tällä erää. Valitan suuresti, että postausväli oli taas näin pitkä, mutta tekemistä on riittänyt, vaikka muille jaettavaksi! Ensikerralla taas sitten!